Maanantainta olin pakotettu menemään lääkäriin, yöllä alkoi särkemään päätä ja pakottamaan poskionteloa. Minulla on yliherkkyys homeille. Satuin olemaan töissä työpisteessä jossa on home-epäilys. No minun reaktio kannattaa tuota epäilyä. Olen syönyt nyt allergia lääkkeitä ja ottanut suihkeita, olo on vähän parempi mutta päätä särkee vieläkin vähän. Isääni käytin päivällä lääkärissä, odotamme sitten kutsua silmäpolille. Isälläni on kaihia ja sitten vielä silmänpohjan rappeumaa. Ja vielä siinä silmässä jossa näkö on tallella. Toinen silmä on hänellä sokea. Ennen tuota lääkärissä käyntiä, äitini oli kadoksissa. Hän oli lähtenyt pankissa käymään mutta tuo matka kesti 3 tuntia. Sitten hätäännyimme ja etsimme häntä. Pankissa hän ei ollut käynyt. Soitin sitten sairaalaan ja sieltä hän löytyi. Tutkimuksia on tehty tämän päivää. Hän oli saanut sairauskohtauksen. Jää tulevaksi yöksi sairaalaan tarkkailtavaksi. Hyvä niin. Tätä on elämä kun on ainut lapsi ja vanhemmat ovat huonossa kunnossa. Joskus vastuu yksin kannettuna on todella rankkaa. Toivoisin että olisi joku joka jakaisi kanssani tämän. Jonka kanssa puhua niistä ajatuksista joita vanhempien sairaudet ja voimien heikkenemiset minussa herättää. Toisilla on siskoja ja veljiä joiden kanssa ajatuksia ja vastuuta jakaa. Minä olen yksin.