Töissä on ollut kivaa ja kiireistä. Eilen siinä erään asiakkaan kanssa keskustellessa, unohdin kokonaan ajan kulumisen. No... lääkärinaika jäi käyttämättä. Siitä varmaan lasku seuraa minulle. Harmittihan se aluksi, mutta kun mietin että asiakas sai kerrottua asiansa ja hän oli tyytyväinen, mitä sitten jos joudun maksamaan tuon käyttämättömän ajan. Ei kaikkea maailmassa voi rahalla arvioida. Vaikka valitettavasti valtiovalta näin tekeekin, kaikki on hinnoiteltu. Vanhat ihmiset ja ne maan hiljaiset jotka eivät pidä/jaksa pitää itsestään ääntä jäävät jalkoihin. Tässä työssäni olen ymmärtänyt nyt sen mikä on tärkeää. Kaikki olemme ihmisiä, ketään ei pitäisi arvioida sen ulkoisen olemuksen tai aiemmin eletyn elämän perusteella. Päihteiden käyttäjä voi selvitä ja saada elämästään taas otteen, oman kodinkin. Kaikki tarvitsemme kanssakulkijaa ja ymmärtäjää. Nyt sitä ymmärtää miten hyväosainen itse olen elämäni ajan ollut. Nautitaan elämästämme ja iloitaan toisten puolesta kun he saavat elämänsä kuntoon kanssa.