Olen ollut vähän väsynyt töistä ja sen vuoksi pitänyt hiljaisuutta tänne. Kaikkea on tapahtunut ja kaikkea on koettu. Ihania ihmiskohtaamisia töissä. Pari ystävääni joita en ole tavannut vuosiin on käynyt luonani kylässä. Ihme miten joidenkin ihmisten kanssa on vain olo että jatkaa siitä mihin jäi. Vaikka kasvokkain tapaamisesta on aikaa vuosia. Ihana tunne että on olemassa tuollaisia ystäviä. Töissä olen ollut pitkiä päiviä, vaikka olen ollut väsynyt niin olen ollut myös onnellinen. Eräs asiakas sanoi minulle hieman kiukkuisesti keskiviikkona että hän lähtee nyt. Perjantaina tuo asiakas, mies, sanoi minulle halaten minua että häntä on korventanut sanansa kun minulle kiukkuisesti sanoi, kyynel oli meillä molemmilla silmässä. Minä en kokenut hänen sanomistaan mitenkään pahasti. Mutta häntä oli asia jäänyt vaivaamaan. Hyvä että ihmiset puhuvat siitä miltä heistä tuntuu... Minäkin olen oppinut sanomaan miltä minusta tuntuu, pitää sanoa hyvässä ja pahassa, pahassa tarkoitan sitä jos koen että minua loukataan sanoilla tai teoilla. Niin helposti voimme tulkita toisen sanomisen väärin. Tässä viime päivinä on ajatuksiani hieman askarruttanut se miten riitaisesti sanomme monia asioita. Vaikka tarkoituksemme ei varmaan sellainen ole. Miten oppisin ja pystyisin antamaan palautetta kannustavalla ja samalla rehellisesti.... Itsetutkistelun paikka.
Hyvää viikonloppua.